Tiskasin viikon tiskini: kahdeksan muovirasiaa kansineen, muutaman teekupin ja lasin sekä haarukoita ja lusikoita. Tiskaisinkohan yhtä usein kotonakin, jos asuisin yksin? Ehkäpä. Mutta en onneksi asu yksin, koska silloin ei olisi ketään huutamassa sisältä heti ulko-oven ensimmäisen rapsahduksen jälkeen: "Kuka tuliiii?!"
Oikeastaan mietin tiskatessani kuitenkin enemmän "taloa". Puhuimme siitä Matin kanssa illalla puolesta ja vastaan vuoronperään molemmat. Mietimme, mihin suuntaan keittiötä laajennettaisiin, jos päätämme ostaa talon, ja mihin tulee kodinhoitohuone. Kuulimme eilen, että "talo" on aikoinaan arkkitehti Tolppasen itselleen suunnitelema. Se näkyy siinä. Pohja on hyvin erikoisen muotoinen sisäpihoineen ja uloskäyntiulokkeineen. Siinä on jossakin vaiheessa asunut kaksi perhettä. Asunnot on silloin erotettu väliseinällä isossa olohuoneessa. Myöhemmin se on purettu.
Tekee mieli kirjoittaa so what, vaikka en käytä sitä yhdistelmää lainkaan puhekielessä. So what! Mitäpä tästä enempää jaarittelemaan. Seuraavaksi pitäisi saada tänne kuvia talosta, joka on perheemme koti nyt. Siitä, mistä olisimme muuttamassa, jos ostaisimme "talon".
"Talon" pihamaalla kasvaa ainakin muutama isoksi kasvanut omenapuu. Viime kesänä kaksi puutamme eivät tuottaneet yhtään omenaa, nuoria kun ovat. Toinen nuoruuden innossaan kukki toissa kesänä kaksi kertaa eikä viitsinyt seuraavana kesänä enää kunnolla kukkiakaan. Loukkaantuikohan se siitä, että käytimme sitä talvella valopylväänä? Kiedoin mitään murehtimatta sen oksille valoköynnöksen. Se oli kaunis pimeässä. Vasta kesällä tulin ajatelleeksi, että omenapuun ylpeyttä oli saatettu loukata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti