Äh!

Äh! Kuvatkoon tuo lyhyt sana tunnelmiani niin Talon kuin Yrittämisen tiimoilta. No eilen ärsytti vielä enemmän, joten kyllä tämä taas iloksi muuttuu. Postipoika toi tuohon kassapöydälle kirjeen, jossa palautettiin viimeinen palkkatukitilitykseni. Palautuksen perustelu oli hyvin helposti ymmärrettävissä sen jälkeen, kun vihdoin tajusin vilkaista palkkatukipäätöstä, joka työntekijästämme oli viime keväänä tehty: Tukijakso on päättynyt 23.1.2013. Minun aivoissani päivämäärä on ollut kuukautta myöhemmin eikä työntekijämmekään ole sitä oikaissut. Ilmeisesti seon ollut samalla tavalla hänenkin aivoissaan. Yrityksemme on siis maksanut palkkaa tuetta yhdeltä kuukaudelta ja menettänyt saman tien lomarahankin tuen, koska se olisi pitänyt maksa tuohon 23.1.2013 mennessä. Tähän meillä ei totisesti olisi varaa. Matti puhuu kalliista oppirahoista. Hmm, melkein liian kalliit, kun saa oman itsekunnioituksenikin rakoilemaan. Mutta ne paikataan ajalla ja onnistumisen kokeumuksilla. On sentään paljon suurempiakin asioita maailma puolillaan kuin muutaman tonnin heittäminen jokeen silkkaa hajamielisyyttään. 

Talo on arvioitu ja köykäiseksi todettu. Muurahaiset olivat vallanneet sen tai ainakin jokunen muurahainen lattioilta oli tavattu. Totuus on jotakin noiden välistä. Vesiputket on koteloitu rumasti keskelle kattoa eikä Matti tullut vakuuttuneeksi, vaikka lupasimme tytön kanssa tehdä niistä taidetta. Kaikki pinnat pitäisi laittaa uusiksi. Matti ei usko, että MINÄ jaksaisin katsella niitä kauan sellaisina. Myönsi lopulta, että ainakaan HÄN ei jaksaisi. Päätin anttaa hänelle aikaa tehdä omat johtopäätöksensä. Vaatisihan projekti paljon aikaa ja voimia. Ainakin ajasta meillä on viimeaikoina ollut pula. Kiitokset äänestäjille, jotka osoititte luottamusta armaaseen puolisooni. Olen ylpeä siitä, miten vastuullisesti hän ottaa tehtävänsä perehtyen tarkkaan asioihin, joista saa olla mukana päättämässä. Tai joutuu. Alkutaipaleen asiat eivät ole olleet mieltä ylentäviä lomautuksineen ja lakkautuksineen. Päättäjiltä vaaditaan pokkaa. Eivät päättäjän lapset kuitenkaan ole jääneet paitsi isän syliä, iltasatuja eivätkä uimahalli- mäenlaskureissuja. Kun saisin revittyä loputkin punaiset vaatteet seiniltä, voisivat he nauttia leppoisammin myös äidin sylistä. Eikös vain ole silti rikasta omistaa kaikki nuo tunteet aasta ööhön ja tuntea niitä. Niistä se värikirjo muodostuu elämän maisemaan.

Hämäräkuvia Hildankujalta

Arvioita

Kylläpä aurinko paistaa! Lasten Laiturilta katsoessa näyttää hyvinkin keväiseltä. Mutta tiedän, että ulkona on jäätävä tuuli ja kylmää, vaikka pakkasta on vain viisi astetta. Lelukauppiaanakin odotan kevättä ja kesää. Saan tänne sitten laatikoittain uusia ulkoleluja ja -pelejä. Erilaiset vesiruiskut ja pihapelit olivat viime kesänä suosituimpia. Niittä on taas tulossa - ja paljon muuta.

Tänään Matti menee siis tekemään kirvesmiehen kanssa arviota Talon remontista. Jännittää vähän. Tällä päivällä on suuri painoarvo projektin etenemisessä. Otin illalla muutaman kuvan Hildankujan talostamme, mutta saan ne tänne vasta  - joskus, siis jossakin välissä, kun ehdin hetkekesi istahtaa koneelle kotona. Osa tämän lukijoista on toki nähnyt talon sekä sisältä että ulkoa, mutta kaikki eivät ole. Siksi aion rohjeta kuvata vähän sisältäkin, vaikka nurkat eivät olekaan kovin kuvauksellisessa kunnossa.

Eilen töissä katselin jo vähän keittiöitä. Olen suunnitellut meille kolme keittiötä. Istunut, mitannut, piirtänyt, pyyhkinyt ja taas piirtänyt. Olen käyttänyt siihen ihan hirveän määrän tunteja joka kerta, koska se on ollut niin mieleniintoista ja mukavaa. Nyt en aio käyttää niin paljon. Tiedän jo, mitä haluan. Tarvitsee vain esitellä se Matille ja toivoa suotuisaa vastaanottoa. Jos nyt ylipäätään mitään tarvitsee alkaa suunnittelemaan. Aika kivalta ajatus siitä tuntuu!

Kenen juurille?

Taloprojekti nytkähtelee eteenpäin viikon välein. Nyt on tämänhetkinen koti saanut arvionsa eikä se ollut hassumpi. Ensi keskiviikkona Matti menee aiemmista projekteistamme tutun kirvesmiehen kanssa arvioimaan Talon remonttitarpeita ja niiden kustannuksia. Yksi tytöistä on aivan malttamaton odottamaan ratkaisuamme. Itse suhtaudun asiaan rauhallisesti. Tosin unessa olin eräänä yönä muuttamassa lelukauppaa, jossa oli myös mm. piano. Kaoottinen muuttotilanne kaikin puolin. Mikään ei tuntunut etenevän toivotulla tavalla.

Yrittäjyys ja työ lelukauppiaana on tuonut elämääni niin paljon sisältöä, että ajatukset eivät jäsähdä johonkin taloprojektiin pitkäksi aikaa. Elämässä on niin paljon muutakin ajateltavaa. Muutakin kuin työt. Jokainen perheenjäsen ajatteluttaa toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Ne kaverihuolet, terveys ja muut tavalliset elämän osa-alueet. Niistähän useimmat vanhemmat huolehtivat mielessään. Joskus turhaan.

Kavereista puheenollen viidesluokkalainen, joka vannoi viikko sitten jäävänsä Hildankujalle, vaikka muu perhe muuttaisi, muutti mieltänsä. Oli keskustellut asiasta kavereiden kanssa ja saanut tukea. Pojan omaa ilmaisua lainatakseni. Niin, minun piti aika piankin palata ensimmäisissä teksteissäni käsittelemääni juurillepaluuaiheeseen. Ne juuret, joille muuton myötä palaisimme, ovat tämän poikamme juuret. Hän syntyi asuessamme tuolla samalla alueella suunnilleen samanikäisessä, mutta paljon pienemmässä ja paljonpaljon huonommassa paikassa sijaitsevassa talossa kuin tämä uusi unelmamme on.

Lasten Laiturilla on nyt säpinää. Kolme opiskelijatyttöä ahkeroi näyteikkunan parissa ja yksi piirtää alakerrassa julistetta. Tällä kertaa onnistuin saamaan tarmokkaita opiskelijoita. Hommat näyttävät sujuvan. Itse jännitän ja odotan yhtä viestiä. Olen tehnyt paljon töitä viime viikkoina löytääkseni myyntiin kauniita, mukavia ja sopivanhintaisia lastenvaatteita. Maxomorralta saisin ehkä vielä kevätmallistonkin. Kevätvaatteethan on yleisesti olleet tilattavissa jo syksyllä, ja nyt jälleenmyyjille myydään ensi syksyn mallistoja.

Lähemmäksi ja kauemmaksi

Uusia vahvoja näkökulmia kodin vaihtamista vastaan on kotona kuultu kahden koulupojan suusta. "Kenen kanssa kulen sitte koulumatkat?" "Mun parhaat kaverit asuu TÄÄLLÄ!" Koulu pysyisi samana, koulumatka lyhenisi sadalla metrillä. Riittäisikö se, että kavereiden kanssa saisi olla koulussa ja suunnitellusti koulun jälkeen? Matkaa kavereille olisi sopivan pyöräilymatkan verran ja autokyytiä voitaisiin tarjota mahdollisuuksien mukaan. Pidän lasten kaverisuhteita hirveän tärkeinä, koska ei ole lainkaan itsestään selvää, että hyviä kavereita on. Isompien lasten kaverisuhteet eivät kytkeydy tähän paikkaan. Heille kuulostaa olevan sen suhteen ihan sama, missä asumme.

Viitosluokkalaisen kiinnostus "taloa" kohtaan lisääntyi pojan tutkiessa pohjapiirrustusta, josta näyttäisi löytyvän ihan oma huone hänellekin. Ei enää jokaisen neliön jakamista pikkuveljien kanssa. Innostuipa poika kehumaankin, hän pitäisi varmasti omaa huonettaan paljon paremmassa kunnossa, kun siellä ei olisi muita sotkemassa. Se olisi miellyttävää kokea.

"Talossa" olisi suunnitelmiemme mukaan kuusi makuuhuonetta. Kaksi niistä muodostuisi isosta väliseinällä jaetusta huoneesta. Näin ollen neljällä lapsista olisi oma huone ja neljä jakaisi kaksi huonetta. Omien huoneiden saaminen lapsille ei ole meille vanhemmille silti varsinaisesti tavoitteena, mutta jos muuton myötä näin järjestyy niin hyvä niin.

"Taloon" pitäisi vaihtaa ainakin lämmitysjärjestelmä ja seinäpinnat useimpiin huoneisiin. Kapea keittiö laajennettaisiin yhteen makuuhuoneeseen. Huoneita tässä rakennuksessa siis riittää! Lattiat näyttivät hyväkuntoisilta ja ikkunat on vaihdettu kolminkertaisiksi lähellä viimeisintä vuosituhannen vaihdetta. Saunakin välttäisi hyvin sellaisenaan. Se ei varmaankaan ole ainakaan kymmentä vuotta vanhempi lattiaa lukuunottamatta. Se näytti alkuperäiseltä mutta siistiltä. Lattialämmitys siitä puuttuu!

"Talo"on kilometrinetäisyydellä monesta perheellemme tärkeästä paikasta: Kansanopistosta, Lasten Laiturilta, kirjastosta, lukiolta, uimarannalta, ruokakaupasta, liikennepuistosta.

Matti on tavoitellut kiinteistönvälittäjää pyytääkseen arvioimaan tämänhetkisen kotimme myyntihinnan ja remonttimiehiä, joilta liikenisi laskelmat remonteista. Näitä odotellessa.

Talvikuvia

Takapihan näkymiä.

Talvikuvia

 
Keittiöstä etupihalle päin.